Histuuria

JO-virasto perustethiin sen perustuslain tuela joka tuli 1809.

JO-virasto perustethiin sillä perustuslain tuela, joka luothiin jälkhiin 1809 vuoen valtiomuotoa. Gustav III:n yhen miehen valta vereksessä muistossa luothiin uutheen perustuslakhiin systeemi millä valtiopäivät valvovat johtavaa valtaa. Perustuslainvaliokunta (KU) sai tehtäväks etta valvoa kuinka viranomaiset seuraavat lakia.

Ajatus ette yks orkaani valvoo viranomaisitten lakisovelusta ei ollu uusi vuona 1809. Jo 1713 oli yksvaltias kuninkas Karl XII perustanu Kuninkhaan Korkein Ompyytsmanni fynksjuunin. Karl XII oli sillon Turkietissä ja oli ollu ulkomaila lähespä 13 vuotta. Yks seuraus hänen ulkomaanoleskelusta oli ette ylheinen sekavuus ja epäjärjestys oli leviny Ruottin valtion hallinossa. Hän perusti sen takia Korkeiman Ompyytsmannin, joka piti olla hänen ensimäinen eustaja Ruottissa. Se Korkein Ompyytsmannin tehtävä oli ette valvoa ette tuomarit ja virkamiehet toimit olevitten laitten mukaisesti ja muutenki toteuttivat heän tehtävät. Vuona 1719 tämä Kuninkhaan Korkein Ompyytsmanni sai nimityksen Jystitiekansleri (JK) ja virasto on toimessa vielä tänä päivänäki – JK on hallituksen ompyytsmanni. 

1809 vuoen perustuslain mukhaan vallan piti jakkaa kuninkhaan ja valtionpäivän välilä. Kuninkas piti nimittää Jystitiekanslerin ja valtiopäivät piit nimittää Jystitieompyytsmannin. Tärkein tarkotus tällä uuela ompyytsmannavirastola (Jystitieompyytsmanni) oli ette saa aikhaan yhen valvonan kansalaisitten näkökulmasta, joka oli täysin vapa suhteessa johtavaa valtaa. Se näytti luonoliselta ette mookata JO-viraston pitämällä Jystitiekansleria esikuvana. Samala tavala kun JK JO piti olla mm. syyttäjä, jolla oli tehtävä ette valvoa tuomaritten ja virkamiehitten lainsovelusta. JO piti mm. toimia ette saapi aikhaan yhtenhäisen lainsoveluksen ja huomauttaa epäselviyyksiä lainsäätänössä.  Hänen työ piti toimia inspeksjuunitten ja valituksitten käsittelyitten kautta.  Valituksen käsittely oli alussa aika pieni osa toiminasta. Ensi 100 vuoen JO-viraston aikana valituksia oli vain noin 70 kymmentä joka vuosi. 

Alussa JO:n fynksjuuni oli syyttäjän tehtävissä. Net asiat jokka käsitelthiin JO:ssa jätethiin ilman seurausta eli johit syytheesheen. JO tuli kuitekki myöhemin kehittämhään käytänön, joka merkittee ette JO ei vieny syytheesheen pieniä asioita ja sen eestä jätti asian muistutuksella. Tätä kehitystä valtiopäivät hyväksyit vuona 1915 ottamalla erikoisen syytheensäänöt JO:n ohjeishiin joka mahoholisti jättää asian huomauttamatta. JO:n säänöt ette jättää tekemättää syytettä, kun asia ei ollu vakavamasta tärkeyestä, oli aina vuoen 1975 JO:n instryksjuunhiin ainua viralinen perusta kriittisille lausunoile JO:n puolesta.  Siinä määrin mitä joku käytäntö ei menny pittää rangastettavana virheenä mitä joku toimenhaltija oli tehny ja siis ei ollu perustaa jättää tekemättää syytheen JO:n kriittinen eli ohjaavaa lausunto perustui pelkästhään käytänthöön, joka oli kehittyny virastossa.  Tämä käytäntö koetelthiin ja valtiopäivät hyväksyit sen vuona 1964.

Päätös vuona 1975 ette poistaa erikoisen oikeuen jättää tekemättä syytheen riippui siittä ette olthiin suoritettu sen niin sanotun virkavastuureformin, joka merkitti mm. ette julkisitten toimenhaltijoitten oikeutelinen rangastuksen vastuu rajotethiin lujasti. Piethiin siittä näkökulmasta ettei ennää ollu tarvetta JO:la olla oikeus ette jättää tekemättä syytheen. Päätethiin sen eestä ette JO niissä asioissa jokka otethiin selvityksheen piit olla samoitten säänöitten alla  syytheenvelvolisuuesta ja syytheen laiminlyönistä kun ylheisillä syyttäjillä.

Kuvattu kehitys JO-viraston rollista merkittee ette toiminan pääpaino asteittain on lykkäintyny represiivisestä ohjaavhaan ja neuvonantajan fynksjuunhiin. Tehtävä on ette ehkäistä virheitä ja ette ylheisesti toimia ette on hyvä oikeuensovelus on saanu etusijan ennen syyttäjän tehtävästä.